Kuntatalous on jo pitkään kärsinyt kroonisesta vajeesta tulorahoituksen suhteen. Koko 2000 luvun on kuntien valtionosuuksia leikattu runsaalla kädellä. Yksi tärkeimpiä tulevan valtuustokauden kysymyksiä tulee olemaan miten vahvistaa taloutta ja tulopohjaa? Kunnan rahoituslähteet jakaantuvat karkeasti verotuottoihin, valtionosuuksiin, hankerahoituksiin, palveluista perittäviin maksuihin, myyntituottoihin sekä rahoitustuottoihin. Valtionosuusjärjestelmään emme pysty vaikuttamaan, joten siihen…
Kuntatalous on jo pitkään kärsinyt kroonisesta vajeesta tulorahoituksen suhteen. Koko 2000 luvun on kuntien valtionosuuksia leikattu runsaalla kädellä. Yksi tärkeimpiä tulevan valtuustokauden kysymyksiä tulee olemaan miten vahvistaa taloutta ja tulopohjaa?
Kunnan rahoituslähteet jakaantuvat karkeasti verotuottoihin, valtionosuuksiin, hankerahoituksiin, palveluista perittäviin maksuihin, myyntituottoihin sekä rahoitustuottoihin. Valtionosuusjärjestelmään emme pysty vaikuttamaan, joten siihen on turha keskittyä. Valtionosuuksien määrän suhteellinen osuus on jo vuosia pienentynyt, ja sen tilalle on entistä enemmän noussut erilaiset projekti- ja hankerahoitukset. Vaikka suuntaus ei ole hyvä, niin siihen pitää sopeutua, ja olla aktiivinen erilaisten hankkeiden ja niihin liittyvien rahoitusten hakemisessa. Vaikka tähän onkin jo panostettu erillisen hankekoordinaattorin palkkaamisen myötä, niin panostuksia tulee jatkaa.
Aktiivinen maapolitiikka ja kaavoitus luo edellytyksiä taata riittävä tonttitarjonta asukkaille ja yrityksille. Aktiivisen maapolitiikan kautta on siis mahdollista lisätä kunnan myyntituottoja. Tämä toki vaatii myös markkinoiden luomaa kysyntää.
Palveluista perittäviä maksuja emme ole ensisijaisesti valmiita nostamaan. Terveydenhuollossa palvelumaksuja tulisi ennemminkin laskea, että voimme taata tasapuoliset palvelut kaikille tulotasosta riippumatta. Teknisen puolen taksoja tulee tarkastella siten, että ne vastaavat vähintäänkin palveluista muodostuneita kustannuksia.
Tosiasiallisesti ainoa merkittävä tapa vaikuttaa tulopojan laajentamiseen on verotuottojen lisääminen. Kaupungin tulovirrasta kuitenkin yli 60% muodostuu verotuotoista. Verotuottojen lisääminen ei automaattisesti tarkoita veroprosenttien nostoa, vaikka tätäkin vaihtoehtoa pitää olla valmis tarkastelemaan. Verotuottojen lisäämiseen parhaita keinoja on asukasmäärän hallittu kasvu, työllisyysasteen nosto, työpaikkaomavaraisuuden lisääminen, eli jo olemassa olevien yritysten menestyminen sekä uusien yritysten saaminen Paimioon.
Kuntatalous pitää kuitenkin nähdä kokonaisuutena, jossa menojen ja tulojen virta tulee saada tasapainoon. Yhtä tärkeää, kuin tulopohjan laajentaminen onkin myös menojen hillitseminen. Perlaconin laatiman selvityksen mukaan Paimiossa tuotetaan jo nyt palvelut hyvinkin kustannustehokkaasti, ja karsittavaa palveluverkossa ei ole. Tähän emme mekään puuttuisi. Työn tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan sen sijaan aina parantaa. Tämä ei tarkoita sitä, että tehtäisiin pienemmällä porukalla, vaan sitä että asiat tehdään järkevämmin. Kunnan työntekijät ovat parhaita asiantuntijoita omiin töihinsä liittyen. Siksi heidät tulee ottaa mukaan tähän kehitystyöhön.
Yksi ensiarvoisen tärkeä keino lisätä talouden tasapainoa pidemmällä aikavälillä on huomattava panostus ennaltaehkäisevään työhön ja matalan kynnyksen palveluihin. Tällä panostuksella mahdollistetaan aikaisempi puuttuminen mahdollisiin ongelmiin, ja vältettäisiin raskaammat ja kalliimmat toimenpiteet ongelmien pitkittyessä.
Investoinnit pitää nähdä panostuksina tulevaisuuteen eikä vain menoerinä. Oikeaan aikaan tehdyt oikeanlaiset investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.